tiistai 9. elokuuta 2016

Kiitos viimeisestä!

Minulla ei ole kuvia Avoimien puutarhojen päivästä eikä juuri valmisteluistakaan.
Tunnelma oli muiden vuosien tapaan loistava. Ihmisiä oli paljon.
En pystynyt laskemaan vierailijoita, mutta automäärästä ja kiireestä päätellen ylitimme viime vuoden  yli 200 kävijää reilusti. Voisi olla, että jopa 300 kävijää vieraili Villissä pihassa.


Kaikkien kanssa ei mitenkään ehdi jutella. Mukaan mahtuu aina mieleenpainuvia vierailijoita ja kaikki ovat liikkellä iloisina ja innostuneella asenteella. Erityisesti lämmittivät monet herttaiset vanhat rouvat, koulun entinen opettajapariskunta ja mies, jolla oli kaivon katsomisen taito. Maakellarin märkyys selvisi.  Sen oven edessä on kahden vesisuonen risteyskohta. Kaivoin myös erään vieraan vaikutuksesta esiin perhoskasvikirjani. Olen vakaasti sitä mieltä, että syyshohdekukkien ja punahattujen aika on tulossa. Ja syrikkä on hankittava taas.

Päivästä jää aina positiivinen tunnelma ja into tehdä uusia asioita puutarhassa. Etukäteen ajattelin, että mitähän tästä tullee, koska minulla ei ollut lomaa koko kesänä? Täti teki, minkä suinkin ennätti ja minä pyörin perässä stressin kourissa. Kukaan ei kuitenkaan moittinut vuohenputkiviidakoitamme. 

Mietin jo, mihinköhän ajoittuu ensi kesän Avoimet puutarhat? Olisipa PIONIaikaan. Se olisi oikea Villin pihan herkkuajankohta!

torstai 28. heinäkuuta 2016

Tekstiiliurheilua?

 Puutarhaharrastus voi myös olla tekstiili- tai välineurheilua. Itse myönnän auliisti taipumuksen molempiin. Tänään tuli postissa mieluisa paketti.


Ihailin blogikollegoiden työvaatteita tuossa eräänä päivänä ja minun oli pakko mennä katsoman Flora Manufakturin vaatteita nettikauppaan. Ruotsalaiset osaavat tekstiiliurheilun myös puutarhailulajissa. Yhdet Garden Girl-haalarit ovat kuluneet melkein puhki. 
Kukkakuosi ei kuitenkaan ole ihan minun juttuni ja Flora Manufakturin vaatteet näyttivät sekä käytännöllisiltä, että hyviltä muuten. Nyt minulla on ihana puutarhamekko, edustuksellisempaan puutarhailuun (ruohonleikkuukin sujui hyvin) ja housut vakavampaan duunailuun. MEKKO KLIK KLIK, HOUSUT KLIK!

   


Vaatteissa on käytännöllisiä ja kivoja yksityiskohtia, kuten irrotettavat taskut ja nahkasomisteet. 

   


puutarhailu sujuu, kun varusteet ovat kunnossa. Tosin Villissä pihassa helteestä ei tykkää puutarhuri eikä puutarha. Kukat menevät nopeasti nuutuneiksi, samoin puutarhuri.



Kauneutta löytyy villinä rehottavasta kokonaisuudesta huolimatta. Aina on kauneutta, sellaisissakin asioissa ja tilanteissa, joista ei ennalta mitenkään uskoisi.

   

HUOM! Tämä postaus ei ollut sponsoroitu,
 vaan ihan omaaloitteinen ja itsenäinen Villin pihan juttu.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Ruttojuuri ja mäkimeirami

Tämä on jatkunut!
Kanttaaminen on koukuttavaa ja mukavaa hommaa. Lopputuloskin aina hivelee silmiä.


Kantattu reunus ei ehkä ole maailman käytännöllisin ajaa ruohonleikkurilla tai pitämään nurmikkoa poissa kukkapenkistä. Sitä pitää uusia ja reunusta siistiä. Mutta uusi kanttausreuna on aina ihana. Kunhan ehdin, niin kuvaan teille aikaansaannoksia.

Jori teki postauksen huikean suloisesta, mutta silti niin ärsyttävästä Pihakäenkaalista Oxalis fontana "Rufa". Vanhassa ja miksei uudessakin puutarhassa on aina kasveja, joiden kasvutapa on tunkeileva tai räjähdysmäisesti levittäytyvä. Monilla niilläkin on paikkansa puutarhassa, mutta esimerkiksi Tummakurjenpolven Geranium phaeum olen päätynyt kitkemään pois aina tavatessani. Se leviää siemenestä kaikkialle eikä ole kovin kauniskaan. Sen tapa on kasvaa muiden perennoiden sisään ja sitä on vaikea hävittää. En nyt suosittelisi tätä kurjenpolvea kenellekään. Tosin minullakin on valkoinen Alba-muoto, jonka on maltillisempi kasvaja.



Etelänruttojuuren Petasites hybridus paikka on valittava tarkoin. Meillä se kasvaa rajautuen kuusiin ja nurmikkoon, eikä pääse leviämään, kun alueen reunus ajetaan  ruohonleikkurilla. Sen lehdistö on mielestäni upea.

Tätä polkua siistiessäni juuri törmäsin sen Tummakurjenpolven elinvoimaan. Polku oli täynnä siementaimia. Toinen samanmoinen rikkakasviksi silmissäni muuttunut on Mäkimeirami Origanum vulgare, joka on täysin vulgääri levittäytyjä. Sitä on myös äärimmäisen vaikea kitkeä ja se leviää siemenestä järisyttävän tehokkaasti.


 Tämä polun oikeanpuoleinen laita oli Täti Vihreän käsittelyssä eilen. Tässä vielä villinä. Teimme vakavan päätöksen alkaa keräillä Päivänliljoja Hemerocallis sp. Yhtään en tarkemmin osaa sanoa, että miksi. 
Kaikkeen ei tarvitse olla selitystä.

Katsokaa muuten, kuinka suloisia ankanpojat ovat!


Olen myös askarrellut uuden videon. Puutarhaa on nyt aika lailla kierrelty. Mitä haluaisitte nähdä Villin pihan videoilla?


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Keittiössä ja puutarhassa

Pyysitte nähdä keittiön.
Se on ollut esillä aiemminkin, mutta tässä muutama kuva.
Keittiöremonttihan valmistui 2012. TÄSSÄ keittiö ihan uutukaisena.


 Keittiö taitaa olla lempihuoneeni. Se on yhdistetty miesopettajan asunnon keittiöstä ja miesopettajan työhuoneesta.


Keittiö on esillä myös näissä kahdessa postauksessa. Katso TÄMÄ ja TÄMÄ.



Tämäkin on  ollut täällä aiemmin. Mutta siis mikä tämä on? Kyselee kasvinnimidementikko.

Löysin tietokoneestani elokuvanteko-ohjelman ja pakkohan sitä oli Youtube-innon vallassa kokeilla. Kömpelöä on, mutta kyllä minä vielä kehityn!


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Villipiha tubettaa?

Olen tehnyt sellaisen uudenvuoden lupauksen, että teen mahdollisimman paljon asioita, joita en ole tehnyt koskaan.

No... 
Olen kuljettanut kyyhkysiä kissakuljetuskopassa
Aloittanut AMK-opinnot
Suorittanut 140 opintopistettä puolessa vuodessa
Repinyt Kausalan asemalla hirsiseinää esiin
Alkanut Aseman Naiseksi
Ollut ystäväni miehen hautajaisissa

Joitain asioita en siis olisi halunnut tehdä edes ekaa kertaa.
Nyt kuitenkin tein Youtube-videon Villistä pihasta. Hui!
Päivitin myös Avoimet puutarhat-profiilia.
Lapseni sanoi, ettei kännykäkameralla tehdyt videot oo mistään kotoisin. Mutta ei tässä nyt tubetourille pyritäkään. Ekaa kertaa, olkaa hyvä! Villi piha yrittää pysyä ajan hermolla:



maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kurkia ja katetta...

Kitkemisinnostus on vallannut minut!
 Ihmeiden ihme.
Talon kulman havuryhmää ei oltu kitketty edes viimekesänä.

Se olikin aivan järkyttävässä kunnossa.


Olen kitkenyt, hieman kantannut ja levittänyt katetta.


 Kanssabloggaajat innostavat!
Kiitos inspiraatioista mm.
ja


Pitkästä aikaa valoin myös muutaman betonilaatan. Se on ihan älyttömän kivaa hommaa!


 Laattojen muotteja voit tilata vaikkapa CULTIVERA GARDENista.


Sain uuden kurkimuotin, jota olen halunnut pitkään. Kurkilaatta on ehkä itämaiseen puutarhaan parhaiten sopiva, mutta taatusti sopii muuallekin.


Itse laitoin sen maakellarin oven eteen. 
Laattojen valuprosessi oli aiemmin blogissa.
Katso juttu TÄSTÄ!

Kitkemiseen on syytä palata pikimmiten.
Kaikkialla on keskeneräisyyttä ja, kun kukatkin ovat kärsineet kosteudesta saa perusteellisella siivoamisella tolkkua yleisilmeeseen.



maanantai 4. heinäkuuta 2016

Trooppinen ilmasto

Minulla oli tälle viikolle pari puutarhasuunnitelmaa.
Nyt näyttäisi, että sataa koko viikon. Se on kait mentävä ostamaan sadehousut. Äsken tallissa käydessä sadetakista huolimatta farkut olivat hetkessä läpimärät.


Kosteus on toki hyvä puutarhalle. Minua hieman turhauttaa. Joko on trooppisen kuumaa ja kosteaa tsiljoonien ötököiden laumoineen tai sataa kuin viidakossa.


Ei pidä valittaa säästä. Ei pitäisi ylipäätään valittaa mistään.



Puutarhuri on säiden armoilla. Maanviljelijät ovat myös. Heillä siitä on kiinni elanto, minulla vain omat aikatauluni ja harrastukselle kerran kesässä asetetut minimitavoitteet. Eli suu suppuun rouva, sadepuku päälle ja puutarhaan!


Myös dekkari on oiva vaihtoehto.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Alaluokassa

Perjantaina meillä kävi Maatalousnaisten ryhmä tutustumassa puutarhaan. Ensimmäistä kertaa ikinä kutsuin puutarhavieraat sisään luokkien puolelle.
Joukossa oli ihastuttava vanha rouva, joka oli opettanut täällä koulun viimeisen olemassaolovuoden 1979.


On aina yhtä kiinnostavaa tavata ihmisiä, jotka ovat asuneet tai työskennelleet täällä. Myös ihmisten reaktiot ovat mahtavia.
Tässä teillekin kurkistus alaluokkaan, pienten luokkaan eli meidän saliin.


 Olen huomannut, että ihmiset jakautuvat noin kahtia. Toisten mielestä puutarha ja talo ovat ihastuttavia. He ymmärtävät ja näkevät sen minkä minäkin olen aina nähnyt. Jonkun hyvän hengen, historian, fiiliksen. Toisten katseesta voi nähdä epäilyksen. Ne ovat niitä, jotka sanovat: "No, mutta on tässä kamalasti työtä?", "Mitä te teette tällä kaikella tilalla?" ja "Kyllä tämän ylläpitokustannukset ovat varmasti järjettömät?"

Nii-in, realistit eivät osta vanhoja kansakouluja!
Kansakouluja ostetaan tunteella ja mietitään seurauksia sitten myöhemmin.


Sali on remontoitu vuonna 2009. Siihen asti se oli alkuperäiskunnossa.. Ennen kuin minä muutin tänne 1997, luokkahuoneissa toimi puusepän verstas ja entisöintiliike.


TÄSTÄ voitte kurkata vuoteen 2009.
Silloin mainitsin, että verhot puuttuvat. Ne puuttuivat viime viikkoon asti. En vain ollut löytänyt sopivia, tarpeeksi pitkiä, ei jumalattoman kalliita, juuri oikeita salin verhoja. Keksin kokeilla IKEAn huippuedullista valoverhoa. Sitä on nyt kaksin kerroin lattialle valuvina pitkinä verhoina. Yksi kangaspala on 6,5 m pitkä. Metrihinta on alle 2 euroa, joten investointi ei ollut mittava. 


Meillä alaluokkaa käytetään juhlatilana sekä musisointiin. Musisointi on kokonaan lapsen vastuulla. Minusta soittimet ovat vain kauniita.




Minkä muun huoneen haluaisitte nähdä?

Mietin myös uskaltaisinko avata Avointen puutarhojen päivänä juuri nämä luokat yleisölle?

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannus puutarhassa

Suloista Juhannusaattoa jokaiselle!
Olen nauttinut siitä ulkona kukkapenkkien syövereissä.


Kerrankin muistin ottaa ennen-kuvan. 


Ja jälkeen.


On niin palkitsevaa saada jotakin aikaan, nähdä miten osa-alue kerrallaan siistiytyy ja alkaa näyttää hyvältä.


Pionit kukkivat täyttä päätä. Harmi toisaalta, kun on niin lämmin. Ihanat kukat menevät nopeasti. Coral Charm on tehnyt tänä vuonna harvinaisen monta kukkaa.


Samassa penkissä kasvaa unikko, jonka sävy sointuu Coral Charmin kanssa ihanasti.


Juhannuksena kukkia kerätään tonkkiin ja maljakoihin. Sisään ja ulos.


Nauttikaa olostanne!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kaunistelematon totuus

Yleensä otan blogiin kauniisti rajattuja kuvia ilman epäkohtia.
Tänään päätin näyttää, miltä meillä oikeasti näyttää. Nurmikko on ajamatta, istutusalueet osittain kitkemättä.


Minä en ole saanut itseäni niskasta kiinni ennen kuin eilen. Täti on paahtanut yksinään, minkä on ehtinyt.




Kun rikkakasvit pääsevät suuriksi, tulee kitkentäjätettä valtavasti. Kuivuvia kitkentäjätekasoja on kaikkialla.


Puro lirisee lampeen. Pergolan ympärystä on rehevä ja sen kitkemisessä ei ole kovinkaan suurta työtä. Perennat varjostavat ja peittävät maanpinnan estäen osittain jopa vuohenputken kasvamisen.




Toivon, että näistä kuvista välittyy puutarhan laajuus ja se työmäärä, missä tämän kokoisen puutarhan kanssa liikutaan.


Joka kesä joku kohta jää hunningolle. Tulotien reunus on usein viimeinen hoitoalue. Vaikka järkeväähän se olisi tehdä kuntoon heti aluksi. Siinä se kuitenkin taas rehottaa valtoimenaan ties mitä asiaankuulumatonta.


Tänä vuonna viimeiseksi taitaa jäädä Victorian-luumun puolivarjon perenna-alue.


Mutta kaikki ajallaan. Mitäpä sitä muuta Juhannuksena tekisi kuin riehuisi vuohenputkiviidakossa?