23.5.2016

Puutarhassa

Vihdoin pääsin ulos kameran kanssa.
 Olen minä siellä jotakin yrittänyt puuhailla. Täti on paahtanut hurjasti!



Tein jonkin nettitestin ja horoskooppimerkkini mukainen suosikkikukkani oli, yllätys yllätys, PIONI!
Tähän aikaan vuodesta kaikki puutarhassa on suosikkia. 


Jotkut kasvit kärsivät lumettomasta pakkasjaksosta alkutalvessa ja näyttävät kuolleita. Köynnöskuusama ja Pohjantähti köynnösruusu (ei harmita, hirveä piikittelijä!) näyttävät huonoilta. Särkyneet sydämet ovat heiveröisiä. Monissa kasveissa on vuodenaikaan nähden pieni lehdistö.


Saniaiset ja poimulehdet ovat mahtavia.


Olemme kuluttaneet kaiken piha-aikamme uuden ankka- / kanitarhan rakennustyömaalla. Tarha oli uudistettava, koska haukka raateli syksyllä kolme ihanaa ankkaani. Ankat ovat vielä evakossa, mutta tarha alkaa valmistua tuota pikaa. Haukkaturvallinen tarha on tarpeen.  Jäljellä on vain kaksi ankkaa, Penelope Cruz ja Yö. Yölle saattaa olla shokki, että se menettää viiden ankan haareminsa evakkopaikassaan, kun tulee kotiin. No, hautomakone on keksitty ;)


Päätinkin poiketa mustista rakenteista ja maalata tarhan puuosat punamullalla. 



Piippuköynnöksenkin lehdistö pienempi kuin yleensä. Siksi kukinnot erottuvat poikkeuksellisesti. Koko pergolan katto on täynnä pieniä piippuja!



Ihania kesäpäiviä. Olkaa kilttejä toisillenne!

1.5.2016

Vappu!

Kesä tulee vauhdilla!

KESÄN ETENEMINEN 30.4.2016


Ihanaa Vapun päivän iltaa!!

28.4.2016

Aseman omistajan ylpeä ystävä

Olin tänään mukana, kun ystäväni osti aseman. Meidän oman kylän vanhan ja kauniin aseman ulkorakennuksineen.
Huikea tilanne!



Itse olen sekaantunut tähän lähinnä aseman jatkokäytön osalta. Tämä on sellainen yrittäjänaisten sivutoimi/harrastushaave. Kukaan ei ole jättämässä päivätyötään. Unelmia voi silti olla, ja tahtoa sekä voimaa niiden toteuttamiseen. Nyt minun tehtäväni on SOMEn ja Blogimaailman hallitseminen aseman osalta. Pitäähän naisella harrastuksia olla.


Ihailen ystävääni Hennaa kovasti! Hän on viime viikkoina noussut sankaritartilastossani ihan siihen rintamalottien tuntumaan ellei ole kiitämässä jo ohi.
Siksikin haluan olla tässä mukana. Ystävissäni on sellaista monissa liemissä keittynyttä voimaa, ettei siihen yllä kukaan!

Seurailkaahan vanhaa asemaa. Hiljaa hyvä tulee!

27.4.2016

ONNEA VOITTAJILLE!

ARVONNAT ON ARVOTTU!
FB-arvonnassa Olgan farmin perhelipun voitti Marjo Ikävalko.
BLOGIN kommenttilaatikossa Olgan farmin perhelipun voitti Markanpilkkuja Myytippa.
BLOGIN kommenttilaatikossa keittiöpyykeen ja saippuan voitti Blogmii.
Onnea!
Voittosi voit lunastaa laittamalla viestin Villillepihalle FB:ssa tai kommentoimalla blogissa osoitetiedoilla. En julkaise kenenkään henkilökohtaisia tietoja.


25.4.2016

Kaksi väriä - valkoinen

 Jos vaatteeni ovatkin usein mustia, on valkoinen sisustuksessa aivan ehdoton suosikkini. Petivaatteeni ovat lähes kaikki valkoisia. Ihan kuin valkoinen puhdas lakana tuntuisikin paremmalta kuin värillinen. Valkoisista lakanoista tulee hieman hotellimainen luxusolo. Pidän siitä.


Valkoisessa on kaikki sävyt. Valkoisten verhojen heiluminen tuulessa, valkoisen kesähameen helman heilahdus, valkoisen moskiittoverkon alle muodostuva kevyt valkoinen varjo, valkoiset kiitävät pilvet... Valkoiset asiat edustavat usein jotakin positiivista ja kepeää, puhdasta.



Tässä se kevättilanne lauantailta. Valkoinen sekin.


Nythän se ei enää ole valkoinen, mutta lauantaikuva, mikä lauantaikuva. Tällä viikolla sitten uusi.

Muistakaa, edellisen postauksen kommentilla voi osallistua arvontaan!

22.4.2016

Arvontaa ja tykkääjiä!

Hyvää Perjantaita! Blogille on tullut facebookissa hirmusti uusia tykkääjiä. Lupasin facebooksivuilla arvonnan. Sain siihen yhteistyökumppanin. Ihanan Kotienläinpiha Olgan farmin, joka aukeaa heinäkuussa. 
Olen vankkumaton paikallisuuden kannattaja ja ihailen ihmisiä, jotka toteuttavat unelmiaan. Pyrin siihen itsekin.

Tutustu Olgan farmiin TÄSTÄ!
Facebooksivut TÄSSÄ!


Arvontaan ohjeistusta tässä:
TÄSTÄ facebook-päivityksestä  tykänneiden kesken arvotaan yksi Olgan farmin perhelippu. Voit siis vielä mennä tykkäämään. 

Lisäksi arvon täta blogipäivitystä kommentoineiden kesken kaksi palkintoa.
Perhelipun Olgan farmille sekä  kuvan tuotteet yhdessä. Greengaten suloisen keittiöpyyhkeen ja ihanan saippuan.



ARVONTAAN OSALLISTUMISAIKAA TIISTAIHIN ASTI.
Kiitos Olga!

16.4.2016

Huhuu kevät!

 Ihan varkain se tuli. Kevät!
Olen siitä niin iloinen. Koko kevättalven olen käynyt töissä ja opiskellut. Opiskellut ja käynyt töissä. Liukastellut pihamaalla, huolehtinut vähän kaikesta.


Olen tehnyt sosiaalialan työtä kuusitoista vuotta. On hieno huomata, että oman alan ammattikorkeakouluopinnot tuntuvat näin hyvältä. En ole koskaan epäillytkään alan valintaani, mutta silti se tuntuu jotenkin ihmeelliseltä. Että voi innostua ja syttyä aivan valtavasti. Suorastaan rakastua esseekirjoittamiseen ja koko opiskeluun.

Opiskelun vastapainona on hyvä mättää lantaa karsinoista ja pyyhkiä kuraa koirien tassuista. Sitä on riittänyt.


Purkasin tänään viimevuotisen ankkatarhan. Ankathan eivät olleet siinä turvassa, vaan haukka tappoi kolme ankkaani surutta. Tuli ihan mieleen se lastenlaulu. Tiedättehän: " Viisi pientä ankkaa lähti  leikkimään, vuorten taakse kauas pois..." No, kaksi ankkaa minulla on: Penelope Cruz ja Yö. Ne ovat ystävälläni talvihoidossa, ei siis missään vuorten takana. Penelope on alkanut munimaan!!


Ajattelin motivoida itseni taas tänne blogimaailmaan, joka kuitenkin on minulle tärkeä! Otin kuvan puutarhaan talon kulmalta. Lupaan ottaa joka lauantai kuvan samasta kohtaa, niin nähdään miten huikeasti se edistyy. Kevät siis. Ja edistyy puutarhan kevätsiivouskin, kiitos Tädin!

KESÄN SAAPUMINEN 16.4.2016

Villipiha osallistuu tänäkin vuonna avoimiin puutarhoihin. Elokuun seitsemäs!

28.2.2016

Kevättä ilmassa

Herättelin kevätfiilistä.
 Laitoin kanoille itämään hieman vihreää. Krassia ja ohraa.


Jotain muutakin kevätkasvattelua pitäisi pohtia.
 Avoimet puutarhat järjestetään tänä vuonna 7.8. On vielä hieman auki osallistuuko Villi Piha? Tuo aika ei ole meillä se paras puutarha-aika. Täytyykin mennä blogiarkistoon katsomaan, mitä tuolloin puutarhassa tapahtuu.

Valo on  houkutellut kulkemaan pihalla kameran kanssa.




On ollut aurinkoisia hetkiä ja leutoja päiviä, jolloin voi pitää kanalan ovea auki.


Hevoset nauttivat kuivasta säästä. Olen pitänyt periaatteenani kelillä kuin kelillä, että hevoset ulkoilevat vähintään 12 tuntia vuorokaudesta. Vain kovimmilla pakkasilla tai kamalassa myräkässä on menty talliin aiemmin. Loimia ei myöskään pidetä kuin sateessa tai parinkymmenen pakkasessa.




Oma polvenikin on sellainen, että taidan kokeilla Kassun selkään kapuamista. 
Talvi on lopussa!

Mielestäni maaliskuu on jo kevätkuukausi. Ja se on ihan kohta!


24.2.2016

Magic of tidying up - Järjestelyn taika

Palaan vielä KonMariin. Olen miettinyt kuinka suuressa osassa ihmisiä on sisäinen tarve siisteydelle ja järjestykselle?  Veikkaan, että aika monessa. Tiedän, että minussa se on ollut aina. En ole minimalisti enkä himosiivoaja,  mutta asioiden järjestäminen  omille paikoilleen tuottaa tyydytystä ja hyvää mieltä. Järjestelin pienenäkin äidin vaatekaappia, ulkovarastoa, omaa huonetta. 
Miksi?



Marie Kondo sanoo:
"KonMari-menetelmä sotii sovinnaista ajattelua vastaan, mutta kaikki sitä noudattaneet ovat onnistuneet pitämään kotinsa ojennuksessa – ja lisäksi tällä menetelmällä on yllättäviä kerrannaisvaikutuksia. Kodin järjestys vaikuttaa myönteisesti elämän muihin alueisiin, myös työ- ja perhe-elämään."

EI KONDON TAPAAN JÄRJESTETTY HUIVILAATIKK0

KONMARITETTTU HUIVILAATIKKO
Kirjassa hänen ilmaisustaan henkii japanilainen henkisyys. Se, että kaikilla esineillä on sielu tai jotain sinne päin. Suomalaisittain se voi tuntua vieraalta. En tosiaan aio kiitellä käsilaukkuani päivän työstä tai usko, että minusta siirtyisi hyvää henkeä vaatteisiini tai esineisiini, mutta entä toisin päin?

Kyllä. Olen aina kokenut, että kauneus antaa minulle jotakin. Kenties hyvää energiaa.  Kun eilen katselin kauniisti viikattuja, karsiutuneita vaatteitani siistissä kaapissa, se tuntui todella hyvältä. Ihan kuin olisi helpompi hengittää ja ryhti olisi suorempi.

Uskon Kondon sanoihin : "Kodin perusteellinen uudelleenjärjestely ulottuu myös elämäntyyliin ja elämänasenteeseen. Se on mullistava kokemus. "



Kondon ajattelu painottaa etukäteisvisualisiointia, suunnittelua, ihannekuvan luomista. Olen tietämättäni noudattanut joitakin hänen ajatuksiaan jo pidemmän aikaa. Olen tietoisesti heittänyt pois turhaa tavaraa, pohtinut roinan säästämisen merkitystä ja jo kauan sitten lajitellut esineitä, vaatteita ym.  värien perusteella,  harmonisesti.

Mies sanoo, että olen hurahtanut, eikä selkeästi ymmärrä, miksi moiseen viikkailuun pitäisi uhrata niin paljon aikaa, joka muutenkin on välillä kortilla. Minä en usko hurahtamiseen vaan sisäiseen tarpeeseen. Kondon menestys on siinä, että hän on luonut konseptin, joka vastaa useimpien ihmisten sisäisiin tarpeisiin, haaveisiin ja pyrkimyksiin. 
Kaoottisessa maailmassa, työelämässä ja arjen pyörittämisessä ajatus turhasta karsitusta, siististä kodista on ihana. Sitäpaitsi Marie Kondo neuvoo säilyttämään sen, mikä tuottaa iloa. Asiaa lähestytään positiivisen kautta. Saa säilyttää vaikka pihalta löytyneen kävyn tai 60 muumimukia, jos se tuottaa iloa. Jollekin se voi olla vaikka sadat kengät. Mutta jokainen kenkäpari on käytävä läpi ja valittava sellaiseksi, iloa tuottavaksi, tärkeäksi ja kodissa pidettäväksi esineeksi. 


Minä siis aloitin vaatteista ja se meni hieman pieleen. Karsin valtavan määrän vaatteita ja silti tänä aamuna käteeni tulivat kaapista epämukavat, täysin iloa tuottamattomat kamalat housut. Ja vielä toiset perään. Olin siis huijannut itseäni.
 Marie Kondo neuvoi pyrkimään täydellisyyteen. Se on perusluonteelleni sopivaa ja harmistuin valtavasti, etten heti onnistunut..

Kirjan idea on se, että sen luettuaan alkaa miettiä ja sisäistää ideologiaa.
 Ehkä tämä hätäisen alun tuottama hutilointi siis sallitaan.
 Enkä jatkossakaan usko, että sukat haluavat välillä levätä.
 Sukat eivät halua mitään, eivätkä käsilaukut!

23.2.2016

KonMari

Olen aina pitänyt järjestelemisestä
 ja ollut huono pitämään järjestystä.

Törmäsin netissä Kon Mariin, Marie Kondon kehittämään kodin järjestämisideologiaan.

Yksinkertaisesti:
  Hävitetään kaikki sellainen mikä ei tuota iloa
 Järjestetään kaikki kuntoon ja omille paikoilleen.
 Kaikki pysyy jatkossa siistinä.

Miten ihmeellistä! Toimiiko se todella? 
Latasin kirjan Elisa kirjasta, vieläpä alennushintaan. 
Ehdin lukea vaateosion loppuun, kunnes oli pakko kokeilla.


Kannoin kaikki, siis kaikki omistamani vaatteet yläkertaan makuuhuoneeseen. Niitä oli useassa paikassa talossa. Lajittelin ne yksitellen. Kaikki sellainen mikä ei ilahduttanut (liian vanha, ruma, pieni, epämukava, väärän värinen) meni jätesäkkiin. Niitä tuli 5.


Mahtavaa. Marie Kondo neuvoo viikkaamaan vaatteet tietyllä tavalla. Viikkaamistapa suosisi vetolaatikoita säilytykseen. Minun täytyi hieman tinkiä siitä, mutta tulos on silti aivan uskomattoman siisti.



Miksi ihmeessä tavaraa on niin paljon? Mitä oikeasti tarvitsen?
Puhdistavaa ja palkitsevaa. 


Marie Kondon mukaan koko kodin järjestämiseen menee puoli vuotta. Ottaen huomioon, että tämä talo on japanilaisittain hieman suurehko kahdelle asujalle ja, että täällä on entistenkin asukkaiden ja ties kenen "Komonoita" eli sekalaisia tavaroita, karjalaisittain sässynöitä, voi olla, että prosessiin menee hieman pidempi aika.

Kondo kehoittaa suunnittelemaan visualisoimaan tavoitteen ja lopputuloksen.
Vaikkapa näin:

 Haluan siistimmän kodin
 Haluan vapautua turhista asioista ja tavaroista
 Haluan kauneutta
 Haluan oppia ostamaan ja käyttämään viisaammin
 Haluan väljyyttä ja tilaa

Kokeilkaa!